Kertakäyttökulttuuri

Taannoin esitetty ulkolinjan ohjelma ” Laitteiden ohjelmoitu kuolema”  muistutti taas tästä valloillaan olevasta ajattelutavasta tehdä tähän maailmaan huonokestoisia ja laaduttomia kodinkoneita ja pienlaitteita. Pahimmillaan laitteet eivät kestä edes muutamaa kuukautta kun jokin huono osa menee rikki. Eikö meidän kuluttajina ja ostajina pitäisi pystyä vaatimaan  kestäviä tavaroita? Ei ole mitään järkeä ostaa esimerkiksi puhelinta joka menee rikki puolentoista vuoden kuluttua ihan vain siksi, että se on tehty huonoista osista. Nämä rikki ohjelmoidut laitteet kuormittavat maapalloa turhaan ja saastuttavat sen maan maaperää mihin ne viedään tuhottavaksi.

Se joka keksi ajatuksen ns. kertakäyttötavaroista oli aika ovela. Muistan joskus nähneeni sellaisenkin dokumentin jossa joku keksi tehdä kestävistä sukkahousuista huonolaatuisia ja näin hän sai parannettua omaa myyntiä. Ei vain tämä keksijä osannut arvata loppuun asti millaisia seurauksia tästä tulee.  Nykyään tuntuu ettei millekään yritykselle riitä isokaan voitto vaan aina täytyy saada lisää ja lisää.. Ihminen on sitten ahne eläin. 

Meidän perheessä onneksi ajatellaan tavaroiden käyttöikää ja yritetään valita kaupasta laadukas tavara vaikka se vähän hintava olisikin. Minulla on itsellänikin periaatteena etten ostaisi halvinta sillä eihän halpuus ole mikään laadun tae eikä köyhän ( tai kenenkään muunkaan) kannattaisi ikinä ostaa halvinta tuotetta. Meillä oli vuoteen 2013 asti mummulta perinnöksi saatu kuvaputkitelkkari. Vieraat jotka meillä kävivät, kuittailivat meille että kyllä nykyään saa jo halvalla taulutelkkareita. Me emme nähneet syytä vaihtaa telkkaria uuteen ennen kuin tämä uskollisesti palvellut yksilö meni rikki eikä sitä saanut korjattua.

Anoppilassa on 30-vuotta vanhat jääkaappi ja pakastin sekä hella/kiertoilmauuni ja ne toimivat vieläkin aivan hyvin. Sähkön kulutus voi olla toista luokkaa kuin uusimmissa, mutta laadun kanssa näistä ei voi kilpailla. Jospa joskus vielä joku viisas kiinnittäisi näihin kestäviin ja laadukkaisiin tavaroihin huomiota ja aloittaisi niiden valmistuksen. 

Kuvat täältä:

www.flickr.com/photos/schmilblick/252772357

www.flickr.com/photos/70887333

Karhunpoikasen tervehtymisvinkit, vink vink

Nyt on puolitoista viikkoa siitä kun flunssa iski mutta tauti on selkeästi helpottumassa. Vieläkin rohisee silloin tällöin mutta sitkeää tämä vaan on. Onhan se itselläkin välillä sitkeässä flunssa, mutta kovin avuttomaksi olon tuntee juuri ainokaisen kohdalla.

Itse olen yrittänyt helpottaa jäbän oloa  muun muassa ottamalla höyryhengitystä saunan miedoissa ja kosteissa löylyissä. Lisäksi olen pitänyt monena yönä raakaa sipulipussia pinnasängyssä, jotta se pitäisi liman juoksevana. Keittosuola tippoja olen tipautellut nenään ja pinnasängyn pääpuolta olemme nostaneet ylöspäin muutaman kirjan avulla. Yhtenä kertana yritin ottaa jäbän kanssa höyryhengitystä siten, että jäbä oli syöttötuolissa ja minä siinä vieressä. Iso kuumavesikippo ( johon laitoin carmolis-tippoja) eteen, mutta ei liian lähelle ja iso lakana meidän päälle. Jäbään tuo ei vaikuttanut mitenkään, mutta minulta kyllä aukesi nenä vaikka se ei edes tukossa ollutkaan ;) Itse olen pitänyt flunssan loitolla (tähän asti ainakin) syömällä maitohappobakteereja/ d-vitamiinia ja valkosipulia & sipulia ruuan seassa sekä välttämällä aika ajoin sokeria. Jos olo on alkanut tuntua flunssaiselle niin olen juonut kuumaa vettä hunajan ja carmolis-tippojen tai auringonhattu-uutteen kera tai keittänyt juotavaksi inkiväärijuomaa.

Nyt olen muuten saanut nukuttua kaksi mahtavaa yötä ilman yöherätyksiä ( Wuhuuu). Aivan superia :D

Ihanaista viikonloppua. Nauttikaa aurinkoisesta säästä :)

Karhunpoika sairastaa

Viimeksi noin kuukausi sitten pienokaisemme sairasti viiden päivän kuumeen ja pienen räkätaudin. Nyt tämä räkätauti tuli uudestaan. Kuumetta ei ole ollut kuin yhtenä päivänä alle 38 astetta. Tuo räkätauti on vaan niin ikävän kuuloista. Ja se on het sellanen räkätauti että sitä on kaikkialla..

Itse sairastaisin mielihyvin toisen puolesta kaikki taudit, mutta minkäs teet. Jos on tullakseen niin kai ne flunssat on vaan sitten sairastettava. Itse olen tässä yrittänyt ynnäillä että mistä ihmeestä tuo on oikein peräisin.. Yksi päivä kävimme leikkipuistossa katsomassa muita lapsia ja vähän keinumassa. Päällä oli lämpimästi vaatetta mutta ilma oli auringosta huolimatta kolean tuulinen. Ajallisesti emme siellä olleet kauaa, mutta mistäs sen tietää kuinka nopeasti kolea tuuli tekee pahojaan hengitysteille ? Toista versiota olen myös mietiskellyt; jäbällä on nyt alhaalla kaksi hammasta mutta kuolaaminen ja kaiken järsiminen on alkanut uudelleen, eli täytyy seurata onko ylös tulossa uusia hampaita.

Joku sanoi että ennen kolmea ikävuotta lapsi ehtii sairastaa monet monet flunssat ja muut sairaudet. Ja sitä vaan kerätään vastustuskykyä tulevaisuutta varten. Täytyy sanoa, että se ei paljon lohduta kun on nukkunut useampana yönä vain pieniä pätkiä ja väsymys painaa jokaisena päivänä päälle. Eilen oli tosin ihana päivä ja sain purettua väsymystä pois. Otettiin koko sakki vaatimattomat kolmen tunnin päikkärit lääkärissä käynnin jälkeen :) Ihana fiilis. Ei laitettu kelloa herättämään vaan nukuttiin niin kauan kuin mieli teki. Oltiin me oltu kyllä väsyneitä.

Lääkärissä käytiin ihan vaan tarkistuttamassa jäbän korvat ja keuhkot. Jäbä oli jo monena päivänä haronut oikeaa korvaansa mutta se johtuikin vaikusta (noloa ). Onneksi ei ollut korvatulehdusta. Yhdellä tuttavan lapsella ( 4:vee) on korvatulehduskierre ja voi itku kun se on inhottavaa..Korville on tehty kaikki mitä voi, ne on leikattu ja putkitettu mutta niin vaan korvatulehdus vaivaa aika ajoin. Se on kyllä sellainen rumba jonka itse haluaisin välttää.

Pysytelkäähän terveinä ja varokaa näitä petollisia kevään ilmoja, sillä vaikka aurinko paistaa ei se aina tarkoita lämmintä ilmaa.

( kuva lainattu)

Mietteitä

                                                             - Tonttu Tomera :) -

Heippa kaikille. Viime kerrasta on vierähtänyt tovi ja tähän väliin on mahtunut kaikkea kivaa, niin joulun vietot ja uuden vuoden vastaanotot kuin vauva-arjen ja työssä käynnin yhdistämistäkin.

Tämä aika oman lapsen kanssa on ollut jollain tavalla heräämistä ja henkistymistä ( onkohan tuo edes mikään sana? ).  Arki sellaisenaan kuin se on, tuo mieleen omaa lapsuuttani pala palalta ja käymään niitä asioita läpi. Mieleen tulee myös ne asiat joita en haluaisi toistaa ja jotka haluan tehdä toisella tavalla oman lapseni kanssa.

Huomaan, että nämä mietteet ovat olleet yllättäviä ja huomaan jollain tavalla olleeni tiedostamattani katkera ja pettynyt miten jotkin asiat ovat menneet. Kävin viime syksynä enkelimeditaatiossa, jossa nostin kortin jossa sanottiin, että minun pitäisi antaa anteeksi  ( huomattakoon, että kortteja joita nostin oli neljä ja kolmessa oli tämä sama teema!!!). Ensin en ymmärtänyt tätä viestiä ollenkaan. Miksi minun pitäisi antaa anteeksi ja kenelle? Suurin piirtein tuhahdin, että melkoista tuulesta temmattua tämä oli. Sitten aloin miettiä syvemmin, sillä onhan jokaiselle elämän varrella tapahtunut sellaista minkä soisi annettavan anteeksi. Tällaisia asioita on ainakin minulle tapahtunut. Nyt näiden pienten palasten loksahdeltua paikoilleen, ymmärrän kenelle minun tällä hetkellä pitäisi antaa anteeksi.

 Muutenkin tämä vauva-arki ja eräänlainen pysähtyneisyys omassa elämässä ovat pistäneet minut miettimään sitä, millainen haluaisin olla tulevaisuudessa, vuoden- viiden vuoden- kymmenen vuoden päästä. Se millaisena koen itseni nyt, kun vuosia tulee lisää ja millaisena haluaisin itseni nähdä myöhemmin, avaavat silmiäni tekemään nykyiselle tilanteelleni jotain. Jokaisellahan on jotain parannettavaa itsessä. Minulla ne asiat ovat sekä henkisellä puolella että fyysisellä puolella. Tällä hetkellä näen itseni jotenkin rähjääntyneenä ja väsyneenä kun taas haluaisin olla energinen, hyvinvoiva ja elämää nauttiva. Haluaisin myös laihtua. Jotta voisin laihtua terveellisesti haluan oppia syömään hyvää, ravintorikasta kotiruokaa säännöllisesti ( jolloin myös lapseni saa tämän mallin) ja liikkua säännöllisesti sekä monipuolisesti. Toinen asia johon haluan panostaa ja kiinnittää huomiota on tämä henkinen hyvinvointi. Aiheena tämä on hyvin laaja-alainen enkä tässä kohtaa voi sitä kauheasti avata, mutta pintaraapaisuna voin kertoa, että haluan nähdä itseni moniulotteisemmin kuin mitä nyt näen. Uskon henkisiin lakeihin, enkeleiden olemassa oloon ja karmaan. Miksi sitten uskon näihin? Koska olen itse kokenut sellaista mitä en pysty tieteellisesti selittämään… Mutta nyt, seuraavaan kertaan Murut.




( kuva lainattu täältä: www.hd2wallpapers.com  )

Joulukalenteri

Kun mietin omaa lapsuuttani ja joulun aikaa, mieleen on jäänyt muun muassa joulukalenteri, josta alkoi joulun odotus.  Oli niin jännittävää avata luukku toisensa perään ( vaikkakin kyseessä oli aina suklaakalenteri) kunnes jäljellä oli enää yksi luukku. Yleensä aaton aattona illalla paistumaan laitettu kinkku ja aamulla kinkun tuoksu varmistivat sen että nyt tosiaan on joulu, juhlista parhain. 

Tänä vuonna halusin toteuttaa joulukalenterin mummeille ja ukeille, meidän molempien vanhemmille siis. Ideaa kalenterista kypsyttelin ja haudoin syksyn ajan kunnes päätin millaisen kalenterin tekisin.

Tuloksena tuli kalenteri aikuiseen makuun joka jossain mielessä on hieman leikkimielinenkin. Kalenteri koostui valokuvapalapelistä jossa on 30 palaa, jokaiselle päivälle omansa + extra palat sekä makeisia ja lasten suusta lausahduksia. Nämä lausauhdukset olivat niin mainioita, että hykertelin itsekseni kunvalikoin niitä kalenterin pusseihin.

Tähän mennessä kommentit kalenterista ovat olleet ihania ja ihastuksia herättäviä. Kalenterin tarkoitus onkin ollut olla jännittävä ja hauska.
Ensi vuonna teen kalenterin omalle perheelleni niin, että pikku ukko saa itse availla luukkuja.

Rattoisaa joulun odotusta itse kullekkin !!

Hyvää tekemässä

Yksi itselleni mieleinen harrastus on hyväntekeväisyyteen osallistuminen.
Tällä hetkellä olen osallistunut Vaaka Ry:n villasukkakeräykseen johon neuloin pienet villasukat. Keräyksen nettisivut: http://www.vaaka.org/projektit/villasukat

Sinällään haastetta tällaisiin keräyksiin osallistumisissa on, ettei aikaa tahdo vauva-arjen pyörityksen keskeltä riittää vaikka halua olisikin.

Tarkoituksena on myös neuloa lähipiirilleni lämpöisiä joululahjoja. Muutamat parittomat sukat olen saanut tehtyä ja näille pitäisi saada neulottua se toinen pari ( inhottavin homma, siksi kait minulle jää näitä parittomia sukkia lojumaan). Myöskin olen kokeillut pyöröpuikoilla neulomista ja olen neulonut kahdelle pienelle pojan kolttiaiselle joululahjaksi tuubihuivia. Ajatuksena on, että nämä huivit suojaavat pieniä kurkkuja ja niskoja viimalta. Varsinkin isommalle pojalle tästä on hyötynä se, kun huivin voi pukea itse päälle.

Facebookissa on verraton yhteisö nimeltään Voihan villasukka. Siellä on mainioita ideoita ja toinen toistaan mahtavampia luomuksia villasukista.

Rv 38-40 ja Synnytyskertomus

Rv 38-40

Kerron lyhyesti viimeisistä viikoistani raskaana ennen kuin alan kertoa synnytyskertomusta.

Tuon synnytystapa-arvion jälkeen meni viisi päivää kun huomasin, että limatulppa lähti liikkeelle. (Niin, kaippa se oli sitten liikaa herkälle mielelleni..?) Sitä vuosi useampana päivänä ja soittelin jo synnyttäneille ystävilleni ja kyselin, et ” Hei, miten teillä lähti synnytys käyntiin ja huomasitko limatulpan irtoamista” Useampi sanoi, että limatulpan irtoamisesta synnytys käynnistyi 5 päivän sisällä. Arvatkaapa tuliko tälle mammalle kiire pakata se hemm.. skatin sairaala bagi. Onneksi sentään olin pessyt vauvan vaatteet jo paljon aikaisemmin joten sitä touhua ei ollut edessä, mutta pitihän niitä vaatteita tietenkin katsoa sinne laukkuun. Sitten vain odottelin..eikä mitään tapahtunut.

Lääkäristäkin ehdittiin soittaa magneettikokeen tuloksia ja niistä ilmeni, että minulla olisi liian ahdas lantio perätilaisen lapsen alatiesynnytykseen joten sain ajan sektioon. Se tulisi olemaan päivää ennen laskettua aikaa. Posti toi myös kirjalliset ohjeet miten menetellä vuorokautta ennen sektiota ja mitä sektiossa tulee tapahtumaan.

Synnytyskertomus

Rauhassa saimme odotella synnytyspäivään, sillä mitään lieviä supistuksia kummempia juttuja ei minulle tapahtunut. Nuo supistelutkin olivat minulla sellaista menkkamaista jomotusta alaselässä ja joskus alavatsassa. Noihin ei tarvinnut koskaan mitään särkylääkettä ottaa vaan selvisin aina lämmitetyllä kaurapussilla.

Sairaalasta saaduissa ohjeissa luki, että sektioon piti mennä ravinnotta ja juomatta  6h. Ilmoittautumisaika minulla oli 6.30 aamulla. Onneksi sain nukuttua jotenkuten yöllä, sillä pelkäsin, ettei unta tule ollenkaan kun niin jännitti illalla. Aika hiljaisissa ja jännittyneissä fiiliksissä olimme aamulla. Minä en muuta tehnyt kuin puin vaatteet päälle ja pesin hampaat ja kasvot. Ennen lähtöä otimme viimeisen masukuvan ja sittenpäs riensimmekin autoon. Aamu oli todella kaunis, sillä pilviä ei ollut missään ja lämmintä oli jo aamutuimaan niin paljon, että minä olisin läkähtynyt autoon jollei autossa olisi ollut ilmastointia. Matkaa meillä oli sairaalaan sellaiset 100 km.

Sairaalaan saavuttuamme ilmoittauduin hoitajille ja siitäpäs se valmistautuminen alkoi. Katsottiin ensimmäisenä vauvan tila ja edelleen hän tykkäsi olla pepullaan. Sen jälkeen pääsin tutustumaan huoneeseeni ( minulla oli käytössäni oma huone) jossa hoitajat kyselivät mm. hätäkastenimiä. Sitten minä menin toisen hoitajan ja mieheni meni toisen hoitajan mukaan. Katsoimme minulle sairaalavaatteita ( vaalean vihreä äitiyspaita, vaalean punainen aamutakki ja alushousut ja kengät) ja hoitaja otti jaloistani mitat tukisukkia varten. Sitten hoitaja mittasi verenpaineeni, ajoi bikinikarvoitusta pois sektiohaavaa varten, kertoili juttuja ja antoi minulle jotakin lääkettä joka taisi olla mahalaukkua varten. Sitten minut laitettiin käyrille jossa katsottiin, että lapsikin voi hyvin. Sen jälkeen sain vielä mahalaukun happoja nautraloivaa sitraattimikstuuraa ( shottilasillinen)ja hoitaja kävi pukemassa minulle tukisukat jalkaan. Yksi kätilöistä kävi laittamassa minulle jonkin muovisen systeemin tuohon käteeni johon voi sitten laittaa tippoja ja muita putkia sekä lisäksi minulle laitettiin kestokatetri ( ei ollut niin paha kuin mitä odotin). Lääkäri kävi tervehtimässä meitä ja toivotti tervetulleeksi sairaalaan. Sen jälkeen odotimme milloinka pääsisimme leikkaussaliin. Noin. 15 minuutin odottelun jälkeen hoitaja tuli hakemaan minua.

Leikkaussalissa oli muutamia henkilöitä meidän lisäksemme. Muun muassa hoitajia ( varmaankin leikkausavustajia) ja anestesialääkäri. Hän yritti antaa minulle spinaalipuudutetta mutta minä aina vaistomaisesti vedin selän pois piikiltä. Niinpä hän joutui antamaan minulle ensin puudutteen iholle jonka jälkeen hän sai annettua sen spinaalipuudutteen. Sen jälkeen odotimme muutaman minuutin jotta puudute alkoi vaikuttaa. Sillä välin muu henkilökunta viritteli sermiä eteeni etten nähnyt mitään. Toiset ympärilläni laittoivat minut tippaan ja toiseen käteeni laitettiin verenpainemittari.  Mieheni oli minun pääni puolella. Hänelle annoin käskyn räpsiä kuvia ja videokuvia niin paljon kuin vain ehti.

Kun anestesialääkäri varmisti etten tuntenut mitään aloitti lääkäri oman työnsä. Jännityksellä odotin mitä tulee tapahtumaan ( ja tunnenko minä esim. kipua) ja milloin kuulemme omasta tulokkaastamme. Pian, noin viisi minuuttia tuosta rääkäisi ihana sammakkopoikamme ja saimme nähdä hänet pikaisesti kätilön sylistä ennen kuin hän vei pienokaisemme tarkistettavaksi.

 Kyllä siinä purkautui kaikki paineet ja huolet kyyneliin pienokaista kuunnellessa. Isä sai mennä pesemään ja pukemaan lasta kun minä jäin kursittavaksi. Puolisen tuntia sain vielä makoilla siinä ja jossain loppuvaiheilla minulle tuli oksettavan huono olo. Se tosin helpottui heti kun sai oksentaa. Muutoin kaikki meni hyvin ja sain antibioottia suoneen. Minut vietiin heräämöön toipumaan. Siellä ollessani aloitin lääkekuurin. Minun piti ottaa kaksi lääkettä aamuin illoin särkyyn ja tulehdukseen.

Odotin jo malttamattomana milloin näkisin oman vauvelini. Oli niin raastavaa olla heti erossa toisesta. Tunnin tai puolentoista tunnin päästä sain nähdä hänet. Siinä samassa mieheni kertoili miten oli kylvettänyt vauvaa ja miten aika oli mennyt. Hän myös kertoi, että oli ilmennyt jotain erikoista vauvassa eikä ollut siinä varmaa kuinka vakavasta tilasta oli kyse. Lastenlääkäri oli tarkastanut vauvan ja oli tehnyt hänelle diagnoosin nimeltään hypospadia. Se tarkoitti virtsaputken kehityshäiriötä jossa virtsa-aukko sijaitsee peniksen alapuolella. He olivat tarkkailleet vauvan virtsaamista ja jos vauva ei olisi saanut virtsattua olisi miehelläni tullut lähtö yliopistosairaalaan. Onneksi pissi oli kuitenkin lentänyt ”kaaressa” joten ei pojalla mitään hätää ollut.

Kaiken kaikkiaan kaikki meni paremmin kuin hyvin. Heräämöstä päästyäni omaan huoneeseeni tunsin kuinka kipu hiipuili vartalooni ja pyysin särkylääkettä. Sain kipupiikin joka vaikutti lähes heti tehden oloni väsyneeksi ja rennoksi. Sain ohjeita miten nousta sängystä haavaa vahingoittamatta. Heti ensimmäisen päivän iltana kävinkin pystyssä sillä hoitajat kannustivat nousemaan pystyyn ja aloittelemaan kävelyä. Seuraavana päivänä mieheni tuli ja pääsimme perhehuoneeseen yöksi. Vieraitakin saimme, sillä molemmat mummit ja ukit tulivat käymään sairaalassa meitä katsomaan. Yhteensä vietimme sairaalassa viisi vuorokautta ja sinä aikana saimme hyviä vinkkejä imetykseen ja vauvan hoitoon. Tähän lopuksi haluan ilmaista ison kiitoksen Oulaskankaan sairaalalle ja henkilökunnalle ihanasta hoidosta ja hoivasta.