maanantai 19. elokuuta 2013

Raskausviikot 33-37




Kevään lähestyessä lisääntyivät myös neuvollassa käynnit. Kahdeksannelta kuulta alkaen kävin neuvolassa joka toinen viikko ja viimeisen kuukauden aikana viikon välein.  Kuutisen viikkoa ennen laskettua aikaa osallistuimme mieheni kanssa oman sairaalani synnytysvalmennukseen. Siellä synnytyksestä kerrottiin yleisellä tasolla. Itse valmennus kesti 1,5 h ja oli luentopohjainen. Neljä viikkoa ennen laskettua aikaa osallistuimme synnytyssairaalan omaan valmennukseen joka olikin sitten kattavampi. Sekin oli luentopohjainen mutta kesti 2h ja sisälsi kierroksen sairaalassa ja saimme nähdä synnytyssaleja. Meitä odottavia pariskuntia oli paikalla noin kolmisenkymmentä ja mahan koon perusteella yli puolella oli LA kesällä.

Itsellä oli onni, että työharjoitteluni päättyi kahdeksan viikkoa ennen laskettua aikaa. Kolmisen viikkoa olin vielä koulun kirjoilla kunnes jäin virallisesti äitiyslomalle. Alkuperäisen lukujärjestyksen mukaan harjoitteluni olisi päättynyt vasta viikkoa ennen laskettua aikaa joten jouduin sumplimaan koulun ja harjoittelupaikan kanssa noita juttuja. Tämä kuitenkin mahdollisti sen, että viimeisten kahden kuukauden aikana pystyin syventymään synnytysasiaan toisella tavalla ja aloin valmistautua siihen. Luin mm. synnytykseen liittyviä kertomuksia netistä ja kirjoista, siivoilin paikkoja, leivoin paljon, nautin kotona olemisesta, pesin pienokaisen vaatteita, mietin tulevaa ja niinhän se aika vaan kului kuin varkain.

Viikolla 37+5 oli viimeinen lääkärineuvola jossa tehtiin samalla synnytystapa-arvio. Ihmettelin, että miksi se tehdään niin myöhäisillä viikoilla mutta niin on kuulemma tapana tehdä. Oma käyntini sisälsi muun muassa yleisten tietojen läpikäynnin, diabetesarvojeni läpikatsomista sekä sisätutkimuksen. Tuossa tutkimuksessa lääkäri tunnusteli kohdunsuuta että kaikki oli kunnossa. Ja hän tunsikin vauvan pään olleen laskeutunut. Sitten oli ultrauksen vuoro. Ensin hän tunnusteli mahan päältä ja kylkiluiden kohdalta. Siltä istumalta hän pystyi sanomaan ettei vauva ole ainakaan nelikiloinen. Ultraus varmisti asian ja painoarvio oli sillä hetkellä 3100-3200g.  Samalla katsottiin vauvan asentoa ja siinäpäs se yllätys sitten tulikin kun lääkäri totesi vauvan olevan istuvassa asennossa eli ns. perätilassa. Tehdessään sisätutkimusta ja tuntiessaan vauvan ”pään” hän olikin tuntenut vauvan pepun. Sikäli hyvässä asennossa vauva oli että jalat sojottivat viistosti ylös eli hän oli ikään kuin linkkuveitsi asennossa. Tämä asento oli kuulemma yksi suotuisimmista perätila synnytysasennoista vauvan kannalta.

Lääkäri kertoi mitä tämä perätila tarkoitti ja suostumuksellani yritti kääntää vauvaa, mutta ei siinä onnistunut koska vauva oli jo laskeutunut. Siinä vaiheessa lääkäri kertoi muutamista synnytysvaihtoehdoista. Hän kysyi omaa halukkuuttani alatiesynnytykseen ja koska olin valmistautunut siihen oli vastaukseni myönteinen. Perätilalapsen voi siis synnyttää myös alakautta. Ensin piti kuitenkin vielä varmistaa oma lantioni tilavuus ja sain ajan magneettikuviin seuraavalle viikolle. Se ratkaisisi kaiken. Toinen vaihtoehto oli sektio jota en oikein halunnut edes ajatella. Leikkaushan on aina riskialttiimpi joten pidin siitä lähtien peukkuja pystyssä että voisin synnyttää alateitse.

                                                      - Massukuva Rv 36+4-

Tutkimusarvoja viikolta  36+4:
Paino: 84,4 kg
RR:  115/76 p. 89
HB: 124
Sikiön sydämen syke:  140
Sf-mitta:  34,5cm

perjantai 16. elokuuta 2013

Raskausviikot 25-32





Raskausviikolla 26+4 minulla oli sokerirasitustesti. Olen ymmärtänyt ettei sitä kaikille tehdä ja minulle se tehtiin painoni vuoksi koska BMI:si tuli 37.  Testi suoritettiin oman terveyskeskukseni laboratoriossa. Sain ohjeiksi olla syömättä 12h (kuten normaalissakin verikokeessa) ja varata testiin kolmisen tuntia. Heti saavuttuani minusta otettiin pikasokeriarvo joka näytti 4,7 mmol/l ja sen jälkeen otettiin putkilo verta. Tämän jälkeen minun piti ”nauttia” 3 dl glukoosilitkua. Alkuun en kylläkään edes osannut aavistaa että kyseessä oli 3dl koska minulle litkua annettiin muovipikarista ( arviolta 1,5dl). Litku oli oranssin väristä ja maistui hiilihapottomalle, ylisokeroidulle fantalle. Kun näin sen kupin niin ajattelin että kyllä minä sen pystyn juomaan. Kyseessä oli kuitenkin mielestäni pieni määrä. Yhdellä kertaa en litkua hotkinut vaan hörppäyksittäin (mikä oli ihan hyvä juttu). Loppua kohden hampaissa alkoi narskua ”kivasti”. Sitten seurasikin se yllätys kun hoitaja kaatoi toisen samanmoisen annoksen juomaa. Hyvä ettei silmät lentäneet päästäni kun tajusin että sitä olikin enemmän nautittava. Kunnialla siitä suoriuduin vaikka äklömakeaa se olikin. Tuon jälkeen menin odottelemaan vaikutusta ja 15minuutin sisällä tuntui vähän huonolta olo ja sellaiselta kuin ne sokerit olisivat humahtaneet ylös (sokerihumala). Tunnin ja kahden tunnin kuluttua otettiin taas putkilot verta ja sen jälkeen olin valmis lähtemään. 


Tulokset sain saman päivän aikana. Paastoarvo oli 5,5mmol/l, 1h arvo 10,4 mmol/l ja 2h arvo 7,7 mmol/l. . Raskausaikana rajat ovat entistä tiukemmat (paasto ≥ 5,2 mmo/l, 1h ≥ 10,0 mmol/l ja 2h ≥ 8,6 mmol/l). Tuon perusteella minut sitten luokiteltiin raskausdiabeetikoksi, ja tuo nimike seuraa sitten seuraavissakin raskauksissa.. että kiva.  Hirveän ristiriitaiset fiilikset tuli kun sain tietää että tämä vaatii jatkotoimenpiteitä. En millään tuntenut itseäni diabeetikoksi eikä minulla ollut mitään oireita joten asian vakavuuden ymmärtäminen oli ensi alkuun hankalaa. Minuun tauti voi puhjeta vuosien kuluessa mutta vauvaan se vaikutti tällä hetkellä jos sokeriarvoni eivät pysyisi kurissa. Diabetes on salakavala tauti jonka puhkeamista ei ehkä itse osaa huomata joten se on syytä ottaa vakavasti. Suvussani on nimenomaan II-tyypin diabetesta joten se, että minä kärähdin testissä sai omat silmäni avautumaan asialle.  Asian tiimoilta pääsin ruokavalio- ja sokerimittarin käytön ohjaukseen. Sieltä sain hyvää tietoa asiasta. Minulle siis diabeteksen hoitoon riitti ravinto-ohjaus ja sokeriarvojen mittaus 4 krt viikossa siten, että kahdella kerralla riittivät paastoarvo ja jokin valitsemani ruokakerta sekä kahtena kertana kaikki ruokakerrat.

Raskausviikolla 27+5 minulla oli toinen lääkärineuvola. Ensin terveydenhoitaja teki kuukausittaiset tutkimukset mitä tähänkin asti oli tehnyt ja sen jälkeen menin lääkärin luokse jossa hän kyseli vointia ja teki sisätutkimuksen jossa hän katsoi kohdunsuun tilannetta ( että on kiinteä ja kiinni sekä pituutta) ja katsottiin sikiön tilannetta mm. painoa ja tarjontaa. Tässä vaiheessa vauva oli perätarjonnassa. 

                                                        - Massukuva Rv 32+2 -


Tutkimusarvoja viikolta 31+6 :
Paino: 83,8 kg
RR:  127/84p.93
HB: 124
Sikiön sydämen syke: +140
Sf-mitta: 32 cm