Pitkään olen miettinyt miten sumplitan uudet tekstit tälle
sivustolle vai teenkö ihan uuden blogin. Jos olisin tehnyt uuden blogin olisin
joutunut miettimään kaiken uudestaan, nimestä alkaen. Laiskana ja
mukavuudenhaluisena ihmisenä en kuitenkaan jaksanut vielä miettiä tällaisia
asioita vaan päätin että mennään näillä vanhoilla tiedoilla. Uusille lukijoille
tiedoksi, että alkujaan perustin tämän blogin ikään kuin virtuaalisena
muistikirjana/päiväkirjana ajalta kun hain lääketieteelliseen ja elämästä sen
rulijanssin ympäriltä.
Nykyään suunnitelmat ovat muuttuneet sikäli, että
lääketieteen pääsykokeisiin opiskelu on vaihtunut taloushallintoon ja tarkemmin
kirjanpitoon sekä vauvan odotusaikaan. Haikara vierailee perheessämme kesällä
2013 joten varoituksen sana niille joita kyseinen aihepiiri ei kiinnosta; tässä
blogissa tulen käsittelemään myös vauvajuttuja. Se miksi tässä on vierähtänyt
näin paljon aikaa, on se että mielessäni on ollut tasan kaksi pääasiaa joista
toinen on ollut opiskelut ja niiden loppuun saattaminen sekä tämä raskaus.
Niissä on ollut ihan tarpeeksi miettimistä että kaikki onnistuu parhain päin.
Kesä alkaa olla lopuillaan. Olen myös sitä mieltä, että työmaavaihdos ei
olisi pahitteeksi. En koe, että tämä on minulle olevaa työtä, ainakaan
osittain. Minulle avautuikin Plan B tuon pääsykokeen jälkeen. Mahdollisesti
pääsen syventämään opintojani taloushallinnon alalta kirjanpitoon.Minulla on haastattelu tässä lähiaikoina ja
pistän siihen kyllä parastani. Opinnot eivät nimittäin kuulosta ollenkaan
hullummalle varsinkin kun voin tehdä sen päivärahan turvin. Lisäksi kyseessä on
opiskelua jossa on sekä lähipäiviä että etäpäiviä joten aina ei tarvitse lähteä
kotoa opiskelupaikkakunnalle jonne minulta kertyykin matkaa 200km/päivä.
Olen myös miettinyt oman yrityksen
perustamista. Olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista työrintamalla, ja halu
päättää itse asioista ja tehdä sellaista työtä mistä itse tykkään ajaa minuakin
tässä eteenpäin. Kaipaan vielä lisäpotkua tähän asiaan, mutta asia on selvästi
suunnitteilla odottaen oikeaa päivää paljastua.
Toinen salainen projekti minulla liittyy perheen perustamiseen, enkä tällä
nyt tarkoita nelijalkaisia turrikoita. Tämä kuume minulla on ollut jo pitemmän
aikaa, mutta välillä se tulee kovempana ja välillä se hiljenee vaimeaksi ( tai
olen sen vaimentanut) . Isäntään en ole tätä kuumetta saanut tartutettua, mutta hyvään suuntaan olemme kuitenkin
menossa.
Kun aloin miettimään uusinta kierrosta pääsykokeeseen lukemisesta, toinen
puoli minusta oli järjettömän innoissaan ja suunnittelemassa jo miten asian
kanssa edetään, kun taas toinen puoli jarrutteli ja jäi miettimään tämän
hetkistä elämän tilannetta. Koko tuleva vuosi ja seuraavat 5,5 vuotta olisin
sidottu rankkaan opiskeluun, kaukana rakkaistani. Kun valmistuisin, olisin kuusi
vuotta vanhempi niin sielultani kuin ruumiiltanikin. Miten kävisi perheen
perustamispuolen? Haluan ehdottomasti perheen, siitä ajatuksesta en luovu. Jo
nyt huomaan mitä ikääntyminen tarkoittaa ja vähän kauhistuttaa, että miten sitä
jaksaa sitten lähempänä neljääkymmentä?
Tämä aika ja elämä on tässä ja nyt, minun pitää vain hyväksyä että kaikkea
ei saa ja kulkea oikeaan suuntaan. Jotenka,
pääsykoejutut jäävät näiltä osin tähän ja tilalle tulevat elämän makuiset jutut
( yritän myös panostaa kuvien laatuun). Rakkaat harrastukseni käsityöt,
ruuanlaitto ja leipominen saavat enemmän palstatilaa. Lisäksi kerron täällä
elämästä yleensä kuten tällä hetkellä kiehtovana asiana vauvahaaveet, laihduttaminen
ja yrittäjyys sekä toivottavasti tulevat opiskelut taloushallinnon parissa. Oikein paljon tsemppiä kaikille niille jotka
päättävät hakea ensi vuonna lääketieteenalan koulutukseen. Nähdään!
