Lääkärissä käynnin jälkeen aloin ottaa selvää sekä
perätilasynnytyksestä että keisarinleikkauksesta. Halusin saada mahdollisimman
paljon tietoa molemmista asioista jos sattuisi niin, että joutuisin tekemään
päätöksen synnytysmenetelmästä noiden kahden väliltä. Kerronkin tässä
suunnitellun eli elektiivisen sektion asioista koska on olemassa myös
hätäsektio, jossa asioita käsitellään hieman eri tavalla.
Tutkiessani asiaa huomasin, että molemmista löytyi vähän
tietoa. Tieto oli enemmän pintapuolista enkä oikein tahtonut löytää kuin
muutamia blogikirjoittajia joilla oli jakaa omat kokemukset vastaavista
tilanteista.
Joistakin keskustelupalstoista löytyi kokemuksia mutta kaipasin
jotain konkreettisempaa ja tiedepohjaista tietolähdettä. Kuinkas ollakaan,
sinnikkyys palkittiin ja eteeni sattuikin tulevan kätilön kirjoittama
opinnäytetyö joka käsitteli keisarinleikkausta sekä pohjois-karjalan
sairaanhoitopiirin tekemää esitettä perätilasynnytyksen ja sektion eroista.
(Lähde: www.terve.fi)
Perätilasynnytyksen ja normaalin synnytyksen eroja ovat
mm. että perätilavauvan synnytystapa
pitää suunnitella etukäteen koska vauva ei tule maailmaan pää edellä vaan pylly
edellä. Äidiltä kuvataan lantio ja katsotaan ultralla vauvan mitat sekä minkälaisessa
asennossa vauva on. Näiden tietojen perusteella lääkäri pystyy suosittelemaan
joko perätilasynnytystä tai sektiota. Perätilasynnytyksessä synnytys tapahtuu
poikkipöydällä ja synnytyssalissa on enemmän sairaalan henkilökuntaa kuin
normaalissa synnytyksessä. Esimerkiksi
synnytyslääkäri auttaa vauvan ulos ja lastenlääkäri tarkistaa vauvan
synnytyksen jälkeen.
Suunniteltuun sektioon päädytään niissä tapauksissa joissa
alatiesynnytys ei ole mahdollista tai äidin mahdollisen synnytyspelon
vuoksi. Alatiesynnytystä ei tehdä jos
lapsen on todettu olevan perätilassa ja äidin lantio on ahdas, lapsi on
poikkitilassa eli poikittain vatsassa( veljeni oli ollut poikittain äitini
vatsassa), äidillä on etinen istukka, on vaarana istukan ennenaikainen
irtoaminen tai napanuoran esiinluiskahtaminen tai aktiivivaiheessa oleva
genitaaliherpes.
Suunnitellussa sektiosynnytyksessä päätetään yhdessä
vanhempien kanssa lapsen syntymäpäivä. Sektioon valmistautuu niin vanhemmat
kuin sairaalan henkilökuntakin. Sairaalasta äiti saa ohjeet miten valmistautua
sektioon; mm. syömättä ja juomatta täytyy olla 6 tuntia ennen leikkausta. Leikkauspäivänä
otetaan verinäytteet äidistä sekä mitataan verenpaineet ja lämpö. Joissain
sairaaloissa ajetaan alavatsan ihokarvat ja aloitetaan suonensisäinen
nesteytys. Virtsakatetri (Ääääk..) laitetaan äidille ja kätilö tekee äidille
ulkotutkimuksen jossa todetaan lapsen tarjonta ja painoarvio. Vauvan sydänääniä
kuunnellaan ja äidille annetaan vatsalaukun sisältöä neutraloivaa
sitraattimikstuuraa. Kysellään vielä muutamia asioita äidistä, odotetaan
verinäytteen tulokset sekä veriryhmä verensiirron varalta ja kysellään lapsen
nimiehdotuksia hätäkastetta varten.
Jos oikeasti saisin valita niin ottaisin perätilasynnytyksen,
koska se on kuitenkin alatiesynnytys ja luonnollisin tapa saattaa lapsi
maailmaan. Leikkauksessa on aina
riskinsä ( ja se on pelottava) ja siitä palautuminen vie enemmän aikaa ja
leikkauksesta voi olla haittaa seuraavissa raskauksissa.
