Tässä elämä on

Kesä alkaa olla lopuillaan. Olen myös sitä mieltä, että työmaavaihdos ei olisi pahitteeksi. En koe, että tämä on minulle olevaa työtä, ainakaan osittain. Minulle avautuikin Plan B tuon pääsykokeen jälkeen. Mahdollisesti pääsen syventämään opintojani taloushallinnon alalta kirjanpitoon.  Minulla on haastattelu tässä lähiaikoina ja pistän siihen kyllä parastani. Opinnot eivät nimittäin kuulosta ollenkaan hullummalle varsinkin kun voin tehdä sen päivärahan turvin. Lisäksi kyseessä on opiskelua jossa on sekä lähipäiviä että etäpäiviä joten aina ei tarvitse lähteä kotoa opiskelupaikkakunnalle jonne minulta kertyykin matkaa 200km/päivä.

Olen myös miettinyt oman yrityksen perustamista. Olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista työrintamalla, ja halu päättää itse asioista ja tehdä sellaista työtä mistä itse tykkään ajaa minuakin tässä eteenpäin. Kaipaan vielä lisäpotkua tähän asiaan, mutta asia on selvästi suunnitteilla odottaen oikeaa päivää paljastua.

Toinen salainen projekti minulla liittyy perheen perustamiseen, enkä tällä nyt tarkoita nelijalkaisia turrikoita. Tämä kuume minulla on ollut jo pitemmän aikaa, mutta välillä se tulee kovempana ja välillä se hiljenee vaimeaksi ( tai olen sen vaimentanut) . Isäntään en ole tätä kuumetta saanut tartutettua,  mutta hyvään suuntaan olemme kuitenkin menossa.

Kun aloin miettimään uusinta kierrosta pääsykokeeseen lukemisesta, toinen puoli minusta oli järjettömän innoissaan ja suunnittelemassa jo miten asian kanssa edetään, kun taas toinen puoli jarrutteli ja jäi miettimään tämän hetkistä elämän tilannetta. Koko tuleva vuosi ja seuraavat 5,5 vuotta olisin sidottu rankkaan opiskeluun, kaukana rakkaistani. Kun valmistuisin, olisin kuusi vuotta vanhempi niin sielultani kuin ruumiiltanikin. Miten kävisi perheen perustamispuolen? Haluan ehdottomasti perheen, siitä ajatuksesta en luovu. Jo nyt huomaan mitä ikääntyminen tarkoittaa ja vähän kauhistuttaa, että miten sitä jaksaa sitten lähempänä neljääkymmentä?  

Tämä aika ja elämä on tässä ja nyt, minun pitää vain hyväksyä että kaikkea ei saa ja kulkea oikeaan suuntaan.  Jotenka, pääsykoejutut jäävät näiltä osin tähän ja tilalle tulevat elämän makuiset jutut ( yritän myös panostaa kuvien laatuun). Rakkaat harrastukseni käsityöt, ruuanlaitto ja leipominen saavat enemmän palstatilaa. Lisäksi kerron täällä elämästä yleensä kuten tällä hetkellä kiehtovana asiana vauvahaaveet, laihduttaminen ja yrittäjyys sekä toivottavasti tulevat opiskelut taloushallinnon parissa.  Oikein paljon tsemppiä kaikille niille jotka päättävät hakea ensi vuonna lääketieteenalan koulutukseen.  Nähdään!

Kuvat lainattuja:
https://wiki.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=25824037 
http://blogs.msdn.com/b/techstudent/archive/2011/12/01/study-up.aspx

Pääsykokeen tulokset julkaistu

Eilen kotona odotti kirjekuori Itä-Suomen yliopistosta Terveystieteiden tiedekunnasta. Se oli ohut kirjekuori kuten arvasinkin. Tulokset tulivat mielestäni nopeammin kuin olin odottanut.

Paljoa ei tämä tyttö pisteitä saanut. Raakapisteitä oli jopa 8 !! Ja yhteispisteiden määrä oli 33,85. Paljon on petrattavaa jotta ovet aukeaisivat. 

Nyt mietitään jatketaanko lukemista ja hakemista ensi vuoden pääsykokeisiin.  Jos jatketaan, niin lukemiset ja suunnitelmat täytyy tehdä tämän kesän aikana.  Jos ei jatketa, niin elämä jatkuu entiseen tapaan töitä tehden ja unelmoiden matkustelusta ja muista ihanista asioista.

 Kertokaahan mitenkä teidän kävi kokeissa?

”Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä,  kuin onnistua siinä, ettei tee mitään”

Pääsykoe

Edellisenä päivänä saavuin Kuopioon pitkän työpäivän jälkeen. Ensimmäinen ja tärkein asia Kuopiossa oli TietoTeknia rakennuksen löytäminen missä koe järjestettiin. Oli aivan mieletön fiilis nähdä rakennuksen ovessa lappu - Pääsykoe Hammaslääketiede. Sen verran hektinen päivä oli kyseessä, että en päässyt nukkumaan kuin vasta yhden aikaan yöllä.

Aamulla piti herätä kuudelta jotta ehti aamupalalle seitsemään ja siitä sitten jännittämään kokeen alkamista itse paikan päälle. Hienosti toimi järjestelyt ja opasteita oli tarpeeksi. Kello oli kymmentä vaille yhdeksän kun pääsimme luokkaan. Käytännön asioista sen verran, että reput piti jättää luokan eteen ja ainoastaan eväät, kirjoitusvälineet ja henkilötodistuksen sai ottaa omalle paikalle joka osoitettiin. Minä olin mukavalla paikalla takarivissä.

Ennen papereiden kääntämistä kävimme läpi käytännön asioista kuten milloin saa lähteä aikaisintaan kokeesta jne. Heti kun kello löi yhdeksän, käänsimme laput ja saimme ohjeeksi liimata saamamme nimitarralaput jokaiselle kokeen sivulle. Meistä pidettiin siis hyvää huolta silläkin saralla, sillä valvova henkilökunta oli oikein positiivista ja leppoisan tuntuista porukkaa.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana selasin kokeen läpi ja katsoin miltä se tunnetti. Järkytystä ei tullut mutta heti ajattelin että aika tyhjän paperin saan viedä takaisin. Tehtäviä oli 16 kpl, jossa pääpaino oli fysiikassa ja kemiassa. Biologiasta ei ollut kuin neljä tehtävää; naisten kuukautiskiertoa käsittelevät kysymykset, tekstikappaleen täydentäminen puuttuvilla sanoilla, otsonista kertomista ja kokeessa olevan kuvan numeroitujen rakenteiden nimeäminen ja tehtävät. Tuo kuva on vieläkin arvoitus, sillä en ole saanut selville mitä kuva esittää.  Heti alkuun oli pitkä aineistotehtävä jonka vastaukset laitettiin erilliselle optiselle lomakkeelle. Tämän tekemiseen minulla meni kaksi tuntia. Loppuajan käytin niihin tehtäviin joihin osasin vastata. Tuossa huomasin kuinka laskurutiinin puuttuminen oli piiiitkä miinusasia. Kemiasta en muistanut kuin helpot ja yksinkertaiset kaavat, mutta niitä ei kokeessa tarvinnut paljoa käyttää. Kokeen jälkeen oli helpottunut olo. Ei tarvitse enää lukea tai tuntea syyllisyyttä siitä ettei ehdi lukea.  Pers’tuntumalta voin sanoa etteivät ovet aukea syksyllä, mutta tuolla osaamisella ei vielä tarvitsekaan.  Tapahtumasta jäi kaikin puolin positiivinen fiilis ja rupesin jo mielessäni suunnittelemaan ensi kevään mahdollista etenemissuunnitelmaani. Ensin pidän kuitenkin kesän taukoa tästä asiasta.  

Lähtölaskenta alkaa

Siis  A P U V A . Voiko tosiaan huomenna olla Se päivä? Tätä on odotettu melkein vuosi.. huh huh. Täytyy tunnustaa, että minua jännittää jo etukäteen vaikka mitään jännittämistä tässä ei periaatteessa ole. Minun maatani ei kaada vaikka en pääsisikään tänä vuonna koulun penkille. Hienoa se tosin olisi, mutta on vain niin arveluttava olo oman osaamiseni kanssa. Vasta sitten kun palautan kokeen voin joko huokaista helpotuksesta tai pyyhkiä hikeä otsalta ( luultavasti molempia).  

Työn teosta ei tahdo tulla mitään kun mielessä pyörii pakkaamiset, pitäisi ehtiä vielä kertaamaan ja muistaa monta asiaa ennen huomista.  

Katsotaanpa sitten huomenna uudet mietteet. Adios!

Olipa kerran elämä ja vähän muuta

Kerrassaan pelottavaa ajatella, että pääsykokeisiin on enää 11 päivää..Siis 11 päivää. Mihin tämä aika on mennyt? Tai no, minun tapauksessani  se on mennyt enemmän työmaalla kuin kirjojen parissa.  Jotkut työpäivät ovat venyneet viimeisten neljän viikon aikana 9-10 tuntisiksi ja olen huomannut stressaavani useammasta asiasta. Päällimmäisenä niistä on juuri pääsykoe. Männä viikolla olin muutamaan otteeseen ulkotöissä koko päivän (kuten eilenkin)  ja meidän leveysasteilla ei mistään lämpimästä säästä ole ollut kyllä tietoakaan. Vaikka vaatetta olikin lämpimästi päällä, ei se paljoa loppuajasta auttanut kun työ ei ollut mitenkään liikuntapainotteista vaan seisomista ja paikallaan oloa. Sen ja stressaavan olon myötä vilustutin itseni. Olenkin vähän pelännyt sairastumista koko viikon, sillä usein kun olen tulossa kipeäksi huuleni kuivuvat kovasti ja vatsassani tuntuu erilaiselle.

Tämä päivä on ollut aikalailla matalapaineista ja olen tehnyt vain pakolliset asiat. Eipä sitä muuta olisi jaksanutkaan. Vaikka ulkona näyttä aurinko paistavan ja lämpötilat hipovat + 18 astetta, minä hytisen sisällä. Lämpöä on noussut parissa tunnissa yli 37 asteen. Pitää aamulla seurata tilannetta, sillä minulla alkaisi heti 7:ltä harjoittelu uudessa työpaikassa ja olisi todella kurjaa ilmoittaa, etten voi tulla kipeän olon vuoksi. Eilen otin muutaman kuuman rommin ja inkiväärijuomaani mutta ei niillä tautia saanut selätettyä. Kurkku on edelleen kipeä ja yskä meinaa vaivata. 

Kuten mainittu lukemiset ovat jääneet harmittavan vähiin, mutta se aika joka on jäänyt, olen yrittänyt käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi.  Pääsykokeita selatessani huomasin, etteivät kaikki asiat olekaan täysin hepreaa kuten oli vielä alku vuodesta.  Jotain on siis tapahtunut.

Useampana päivänä kun voimat eivät ole riittäneet minkään aineen lukemiseen, olen laittanut pyörimään olipa kerran elämä- sarjan ja katsellut sitä.  Mikäpäs sen mukavampaa ja viihdyttävää oppimista.  

Pääsykoekuulumisia ja muuta elämää siinä sivussa

Kesä tulee vauhdilla ja yksi kesän merkkihän on leskenlehdet ja muut kevään kukkaset. Toinen hyvä merkki on renkaiden vaihto. Minäkin vaihdoin viikko sitten kesätassut alle.

  

Ajattelin, että kunhan tuo tavaroiden vieminen loppuu työmaalla, niin rupean tekemään työmatkat polkupyörällä. Työmatkaa kun ei kerry kuin kilometri. Muutenkin täytyy polkaista käyntiin pyöräilykausi ja harjoitella syksyn mahdollista koitosta varten, joka muuten on 60km matka.

Viime vuonna pyöräilyt jäi harmittavan vähälle, mutta sitä edellisenä kesänä pyöräilin yli 300km. Tein viikossa jopa muutamia 30km lenkkejä mutta myös lyhyempiä 10-20 km lenkkejä. Niihin aikoihin olin muuten hyvässä kunnossa ( ei ollunna ryllykkää).

Oma Tunturi  X220

Pyöräily on muutenkin mun laji. Hommasin 5-6 vuotta sitten itselleni hybdiripyörän josta olen tykännyt valtavasti.  Myös kunnollinen pyöräilykypärä minulta löytyy. Vielä pitäisi hommata kunnon pyöräilyasut

 ( pehmustetut pyöräilyhousut ja t-paita sekä aurinkolasit). 

Pääsykokeet jylläävät mielessä niin valveilla kuin unissakin. Unessa olen milloin tekemässä pääsykoetta jossa aika loppuu yllättäen kesken tai milloin olen ”yliopistolla” valkotakki päällä tekemässä jotain tehtäviä. Mieli on kerrassaan ihmeellinen. Varsinkin minun tapauksessani jopa kannustava. Muutama viikko sitten ajattelin nimittäin lyödä hanskat tiskiin, koska olen aikataulusta myöhässä, enkä ole ehtinyt lukea kaikkea mitä tähän mennessä olisi pitänyt. Mielessä pyörii niin paljon muitakin asioita ja olisi ollut niin HELPPOA luovuttaa, mutta mieli/ ego ( mikä se nyt onkaan) olikin toista mieltä.

Näin nimittäin unta jossa yliopistolla oleva opettaja tai tutor kannusti minua jatkamaan. Hän sanoi että –Älä luovuta. Sinä olet nopea oppimaan asioita.  Jotenka tuon unen myötä en luovuta, vaan taistelen loppuun saakka kävi miten kävi. Lukemisen suhteen vaihdoin toisen taktiikan ja improvisoin loppulukemisen. Yritän järkeillä mitä kokeessa mahdollisesti voisi olla koska kaikkea sitä tietomäärää ei siihen voi ympätä. Vaikka en onnistuisi tänä vuonna, olen siitä huolimatta ylittänyt itseni ja nähnyt minkälainen koetilanne on. Siinähän on voittoa kerrakseen.

Pääsykoelukemiskuulumiset

Pääsiäinen tuli ja meni ja mitä minä tein? Otin lunkisti vaikka lukeminen on oman aikataulun mukaisesti myöhässä kuin VR:n junat. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tämä huhtikuu olisi ollut kertausta mutta sen sijaan luen ( panikoin hiljakseen)  tulevaa pääsykoetta. Mikä hiton lorvikatari minuun on nyt iskenyt? Nyt kun aikaa olisi ollut lukea, niin teinpä tyypillisesti kaikkea muuta kuin sitä mitä olisi pitänyt. Ja sitten kun ei ole aikaa lukea niin kovasti tekisi mieli lukea ..What??  Mitä ihmeen psyykkistä shittiä tämä oikein on?

No anyway, fysiikat ovat paremmalla puolella. Olen menossa fysiikka 6 ( josta muuten pidän :D ) ja aika paljon tähän mennessä fysiikka on ollut vanhan kertausta, kiitos AMK fysiikka-kurssien. Fysiikka 5 oli kelju kurssi. Inhosin sitä…murrr.  Biologian lukemistakin olen aloitellut mutta kemia on vielä alkutekijöissä..( pelottaa ne kauheat yhtälöt ). Laskurutiinia ei ole vielä tarpeeksi. Sen pitäisi lähteä selkärangasta mutta ei vielä.

Toukokuun haluaisin pyhittää lukemiselle, mutta toisaalta minun täytyisi saada myös osa-aikaisia töitäkin. Pitäähän sitä jotenkin elää. Tulevaisuus näyttää miten tämä tulee onnistumaan.  Byt to way, nostan hattua kaikille niille pääsykokeeseen lukeville jotka työskentelevät samanaikaisesti sillä tiedän mitä se on. Helvetin hankalaa.

Tsemppiä toverit.

Pientä hehkutusta!!

Taitaa kohtalo olla meikäläisen puolella tämän projektin tiimoilta. Kuten aikaisemmin kerroin noista kirjapuutteista ( fysiikka vuodelta -95 , ei biologiaa) niin nyt siihen on tulossa mukava muutos. Minulle on nimittäin tulossa fysiikan kirjat 4-8 sekä biologian kirjat 1-4 !!

 

Fysiikan kirjat ostin huuto.netistä edullisesti. Biologian kirjojen suhteen olin hieman skeptinen ja varauduin että joudun ehkä odottamaan kirjoja kauan. Laitoin kuitenkin paikallisen lukion seinälle halutaan ostaa – ilmoituksen mutta en ollut varma haluaako kukaan lukiolainen luopua kirjoistaan tässä vaiheessa kevättä.  Onneksi olettamukseni oli väärässä  :D  Hyvä saada selkeämpää näkemystä tulevaan koitokseen noiden biologian kirjojen suhteen, sillä omasta lukioajasta on jo toista kymmentä vuotta aikaa ja biologian sisällöt ovat voineet muuttua niistä ajoista. 

Eilen juuri äitini kyseli kevään pääsykokeen ajankohtaa ja sitä milloin koulu alkaa. Piti vähän toppuutella, sillä tiedekuntaan hakee kuitenkin satoja opiskelijoita ja sisään otetaan vain parisen kymmentä. Suhdeluku on...olematon, muttei täysin mahdoton.

 ” Optimisti näkee rinkilän. Pessimisti vain reiän.”

Lukusuunnitelma

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että tämä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten!!! Esimerkiksi viime kesänä jolloin minulla oli ruhtinaallisen paljon aikaa miettiä näitä asioita ja saada sulatella kuinka helv** tin paljon luettavaa tulee olemaan. Asiat saavat ihan eri mittasuhteet näin alkukeväästä kun aikaa ei ole enää kuin viisi kuukautta. 

Meinasi pikkasen epätoivo ja paniikki hiipiä mieleen kun ymppäsin sivumääriä ja käytettävissä olevaa lukuaikaa/päivä yhteen. Muuten tässä ei niin hirveää paniikkia olisikaan jos en olisi töissä, mutta kun päivästä 8h menee työmaalla ja se loppuaika joka jää, pitäisi saada lukemiseen… Yeah..no problemo!!  Karkeasti ja realistisesti laskien päivittäinen (arkipäiväinen) lukuaikani vaihtelee 2-3 tuntia. Maksimissaan ehkä 4,5 tuntia. Viikonloppuisin täytyy lukuaikaa saada vähintään 8h/päivä. Tarkoituksella jätän hieman vajaaksi nuo lukutunnit koska on turha tehdä liian tiukkaa minuuttiaikataulua. Muutoin siinä käy niin ettei tule luettua edes sitä pientäkään määrää.  

Pääasiassa luku-urakka on jaoteltu siten, että joka kuukausi saisin käytyä läpi yhden fysiikan ja yhden kemian kirjan. Pientä fiksausta kuuluu tuohon, sillä minulla on käytössä fysiikan I,II ja III kirjat vuodelta 1995!!! Minun täytyykin ensi töikseni vertailla tietoja uudemman ja vähän vanhemman painoksen välillä. Biologian kirjat minun täytyy joka tapauksessa ostaa joten rahan menoa ei voi estää..

Kuvat täältä

http://www.kellyskindergarten.com/Calendar/calendarmaterials.htm

http://www.neilstrauss.com/

Pääsykoe uudistus

Tällä haavaa lukemisen alla on Galenoksen kasi kappale- hermosto ja aistimet. En siis ole hylännyt vanhaa kunnon Gallea vaan edelleenkin olemme kuin hyviä ystäviä. Mielellään lukisin enemmänkin vaan aikaa ei tahdo millään löytyä ja välillä väsyttää ( ja vi**aa ) niin kivasti ettei jaksa ottaa kirjaa esille. Stressiä meinaa aiheuttaa tuo pääsykoe uudistus joka mukavasti sekoittaa nyt omaa pakkaa. Kysymyksiä lähinnä aiheuttaa se, mitä luen Gallen lisäksi noista biologian osioista sillä tuskin kaikki kirjat ovat pänttäämisen arvoisia.. vai ovatko? Viisaammat voivat valottaa tilannetta.

Oma lukutyylini on hidas, koska ensin luen kappaleen läpi jonka jälkeen teen siitä tiivisteen, jossa menee paljon aikaa. Tuo edellinen 7. kpl oli perhanan pitkä ja se junnasi paikallaan todella kauan kunnes sain otettua itseäni niskasta kiinni. Kukapas sen kissan hännän muuten nostaisi kuin kissa itse.

Oli miten oli, oma aikatauluni on tällä hetkellä aika mielenkiintoinen coctaili töissä käymistä, lukemista ja omia harrastuksia. Joitain omia juttuja olen joutunut karsimaan ja valitsemaan ne jotka sopivat tähän hetkeen. Omaa tulevaisuuttani ajatellen tärkeimpänä asiana pidän pääsykokeisiin lukemista, sillä haluan onnistua siinä. Ei ainoastaan sen vuoksi, että saisin uuden ammatin itselleni vaan myös oman itseluottamukseni ja kehitykseni takia. Täten voisin todistaa itselleni että pystyn mihin vain jos itse niin päätän ja haluan.

”Ainoat ihmiset, jotka eivät koskaan epäonnistu ovat niitä, jotka eivät koskaan yritä mitään.”

(kuva lainattu)