Kerrassaan pelottavaa ajatella, että pääsykokeisiin on enää
11 päivää..Siis 11 päivää. Mihin tämä aika on mennyt? Tai no, minun
tapauksessani se on mennyt enemmän
työmaalla kuin kirjojen parissa. Jotkut
työpäivät ovat venyneet viimeisten neljän viikon aikana 9-10 tuntisiksi ja olen
huomannut stressaavani useammasta asiasta. Päällimmäisenä niistä on juuri
pääsykoe. Männä viikolla olin muutamaan otteeseen ulkotöissä koko päivän (kuten
eilenkin) ja meidän leveysasteilla ei
mistään lämpimästä säästä ole ollut kyllä tietoakaan. Vaikka vaatetta olikin
lämpimästi päällä, ei se paljoa loppuajasta auttanut kun työ ei ollut mitenkään
liikuntapainotteista vaan seisomista ja paikallaan oloa. Sen ja stressaavan
olon myötä vilustutin itseni. Olenkin vähän pelännyt sairastumista koko viikon,
sillä usein kun olen tulossa kipeäksi huuleni kuivuvat kovasti ja vatsassani
tuntuu erilaiselle.
Tämä päivä on ollut aikalailla matalapaineista ja olen
tehnyt vain pakolliset asiat. Eipä sitä muuta olisi jaksanutkaan. Vaikka ulkona
näyttä aurinko paistavan ja lämpötilat hipovat + 18 astetta, minä hytisen
sisällä. Lämpöä on noussut parissa tunnissa yli 37 asteen. Pitää aamulla
seurata tilannetta, sillä minulla alkaisi heti 7:ltä harjoittelu uudessa
työpaikassa ja olisi todella kurjaa ilmoittaa, etten voi tulla kipeän olon
vuoksi. Eilen otin muutaman kuuman rommin ja inkiväärijuomaani mutta ei niillä
tautia saanut selätettyä. Kurkku on edelleen kipeä ja yskä meinaa vaivata.
Kuten mainittu lukemiset ovat jääneet harmittavan vähiin,
mutta se aika joka on jäänyt, olen yrittänyt käyttää mahdollisimman tehokkaasti
hyödyksi. Pääsykokeita selatessani
huomasin, etteivät kaikki asiat olekaan täysin hepreaa kuten oli vielä alku
vuodesta. Jotain on siis tapahtunut.
Useampana päivänä kun voimat eivät ole riittäneet minkään
aineen lukemiseen, olen laittanut pyörimään olipa kerran elämä- sarjan ja
katsellut sitä. Mikäpäs sen mukavampaa ja
viihdyttävää oppimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti