Alkuraskaus meni omalta osaltani tosi hyvin. Minulle ei
tullut pahoinvointia niin kuin monelle muulle on tullut tai kuten siskolleni
joka voi ensimmäiset 3 kuukautta todella huonosti. Ainoastaan hajuaistini
tarkentui sen verran, että jääkaapissa olevat ikävät hajut ottivat nenään ja
saivat joskus yökkimään. Väsymystä oli jonkin verran, muttei holtittoman
paljon. Tätäkin on vaikea eritellä sillä
kulin melkein koko raskausajan opiskelemassa 2-4 päivää viikossa 100km päässä
omalla autolla. Voin kertoa, että noille päiville tuli pituutta ja ketä tahansa
olisi väsyttänyt.
Vaikeinta koko asiassa oli sen salassa pitäminen, sillä
uutisen olisi halunnut kailottaa kaikille mutta pessimistinen minä piti
pintansa ja odotimme kunnes ensimmäinen lääkäriultra oli ohi. Siitäkin odotimme
vielä muutaman viikon sillä niihin aikoihin sattui joulu sopivasti ja halusimme
antaa spesiaalin joululahjan läheisillemme. Minä tulostin ensimmäisen
ultrakuvan ja laitoin sen muutaman ostetun arvan sekaan. Vastaanotto oli
mieletön, kuten arvata saattaa.
Tuosta ensimmäisestä lääkäriultrasta voisin vielä valoittaa
muutamia asioita mitä siellä tapahtui. Eli lääkärisetä (meidän tapauksessamme)
kyseli ensin vointia ja yleisiä asioista ja sitten hän teki sisätutkimuksen
jossa hän kokeili kohdunsuuta. Sen jälkeen hän ultrasi ja katsottiin sikiötä
tarkemmin. Hän otti mittoja joiden mukaan sikiö vastasi viikolla 11+4 viikkoja
12+0. Samalla tarkastettiin myös
niskaturvotus joka oli normaali. Ennen
tuota 12 viikkoa piti päättää haluaako että otetaan verikokeilla trisomiaseula
ja minähän sitten käväsin kokeissa. Minulle sillä ei ollut hirvittävää
merkitystä, se oli vain yksi lisätietoa itsestäni neuvolakorttiin.
Ruokailutavat itsellä muuttuivat siten, että makeaa minun ei
tehnyt enää mieli vaikka hirveä herkkuperse muuten olenkin. Se on tieten ollut
tosi suojaava tekijä kun ajatellaan jo olemassa olevaa ylipainoa. Kahvin
juontia jouduin ensin vähentämään ja sitten lopettamaan viikon 10 tietämiltä
aina viikoille 16 asti. Kahvi ei niinkään närästänyt mutta se ei maistunut
hyvälle. Lihaa minun teki mieli tosi paljon ja oikein unelmoin sellaisesta
hyvin grillatusta lihasta jossa on vähän läskiä mukana.. Myös salmiakki maistui
jonkin verran.
Ensimmäisiä pienen pieniä hipaisuja tunsin viikon 15-16
tietämillä. Ne olivat tosi pieniä ja en ollut oikein varma mitä tunsin. Nyt
jälkeen päin pystyy jo sanomaan että kyllä ne niitä liikkeitä oli. Tosin en
niitä aina tuntenut vain joskus harvoin kun olin selälläni vuoteessa ihan
hiljaa.
Tutkimusarvoja viikolta 15+3:
Paino: 80.6 kg
RR: 126/75 p.100
HB: 127
Alkion sydämen syke: + 156
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti