torstai 12. syyskuuta 2013

Perätilasynnytys VS sektio




Lääkärissä käynnin jälkeen aloin ottaa selvää sekä perätilasynnytyksestä että keisarinleikkauksesta. Halusin saada mahdollisimman paljon tietoa molemmista asioista jos sattuisi niin, että joutuisin tekemään päätöksen synnytysmenetelmästä noiden kahden väliltä. Kerronkin tässä suunnitellun eli elektiivisen sektion asioista koska on olemassa myös hätäsektio, jossa asioita käsitellään hieman eri tavalla.

Tutkiessani asiaa huomasin, että molemmista löytyi vähän tietoa. Tieto oli enemmän pintapuolista enkä oikein tahtonut löytää kuin muutamia blogikirjoittajia joilla oli jakaa omat kokemukset vastaavista tilanteista.
Joistakin keskustelupalstoista löytyi kokemuksia mutta kaipasin jotain konkreettisempaa ja tiedepohjaista tietolähdettä. Kuinkas ollakaan, sinnikkyys palkittiin ja eteeni sattuikin tulevan kätilön kirjoittama opinnäytetyö joka käsitteli keisarinleikkausta sekä pohjois-karjalan sairaanhoitopiirin tekemää esitettä perätilasynnytyksen ja sektion eroista.


                                                              (Lähde: www.terve.fi)



Perätilasynnytyksen ja normaalin synnytyksen eroja ovat mm.  että perätilavauvan synnytystapa pitää suunnitella etukäteen koska vauva ei tule maailmaan pää edellä vaan pylly edellä. Äidiltä kuvataan lantio ja katsotaan ultralla vauvan mitat sekä minkälaisessa asennossa vauva on. Näiden tietojen perusteella lääkäri pystyy suosittelemaan joko perätilasynnytystä tai sektiota. Perätilasynnytyksessä synnytys tapahtuu poikkipöydällä ja synnytyssalissa on enemmän sairaalan henkilökuntaa kuin normaalissa synnytyksessä.  Esimerkiksi synnytyslääkäri auttaa vauvan ulos ja lastenlääkäri tarkistaa vauvan synnytyksen jälkeen.

Suunniteltuun sektioon päädytään niissä tapauksissa joissa alatiesynnytys ei ole mahdollista tai äidin mahdollisen synnytyspelon vuoksi.  Alatiesynnytystä ei tehdä jos lapsen on todettu olevan perätilassa ja äidin lantio on ahdas, lapsi on poikkitilassa eli poikittain vatsassa( veljeni oli ollut poikittain äitini vatsassa), äidillä on etinen istukka, on vaarana istukan ennenaikainen irtoaminen tai napanuoran esiinluiskahtaminen tai aktiivivaiheessa oleva genitaaliherpes.

Suunnitellussa sektiosynnytyksessä päätetään yhdessä vanhempien kanssa lapsen syntymäpäivä. Sektioon valmistautuu niin vanhemmat kuin sairaalan henkilökuntakin. Sairaalasta äiti saa ohjeet miten valmistautua sektioon; mm. syömättä ja juomatta täytyy olla 6 tuntia ennen leikkausta. Leikkauspäivänä otetaan verinäytteet äidistä sekä mitataan verenpaineet ja lämpö. Joissain sairaaloissa ajetaan alavatsan ihokarvat ja aloitetaan suonensisäinen nesteytys. Virtsakatetri (Ääääk..) laitetaan äidille ja kätilö tekee äidille ulkotutkimuksen jossa todetaan lapsen tarjonta ja painoarvio. Vauvan sydänääniä kuunnellaan ja äidille annetaan vatsalaukun sisältöä neutraloivaa sitraattimikstuuraa. Kysellään vielä muutamia asioita äidistä, odotetaan verinäytteen tulokset sekä veriryhmä verensiirron varalta ja kysellään lapsen nimiehdotuksia hätäkastetta varten. 

Jos oikeasti saisin valita niin ottaisin perätilasynnytyksen, koska se on kuitenkin alatiesynnytys ja luonnollisin tapa saattaa lapsi maailmaan.  Leikkauksessa on aina riskinsä ( ja se on pelottava) ja siitä palautuminen vie enemmän aikaa ja leikkauksesta voi olla haittaa seuraavissa raskauksissa.

8 kommenttia:

  1. Hei!
    Kiitos hyvästä tekstistä. itselläni on tämä päätös edessä (tällä hetkellä Rv37+0, eikä vauvalla näytä olevan aikomustakaan kääntyä). Olen miettinyt ja miettinyt mikä olisi vauvan kannalta paras ratkaisu (magneettikuvauksissa olen jo käynyt ja mahtuisi tulemaan alakautta).
    Kääntyikö teidän vauvanne vielä ennen laskettua aikaa vai minkälaiseen ratkaisuun itse päädyit?=)
    t. Laura

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hei Laura ja kiitos kommentistasi. Oli ilahduttavaa kuulla että joku todella lukee näitä tekstejäni :) Voi olla, että tämä kommentti tulee liian myöhään mutta haluan vastata silti jos vaikka joku toinen on vastaavassa tilassa kuin sinä. Meidän vauvamme pysyi loppuun asti perätilassa ( junttura kun on ;) )
    Itse kirjoitin tuohon, että valitsisin alatiesynnytyksen siitäkin huolimatta, että vauva olisi perätilassa. Nyt kun olen kokenut elektiivisen sektion ja saanut lisää tietoa sekä perätilasynnytyksestä että sektiosta valitsisin sektion. Aikaisemmin pelkäsin sektiota koska leikkauksessa on riskinsä mutta niin on myös perätilaisessa synnytyksessä vaikka siinäkin on hyviä puolia. Näin jälkikäteen ajateltuna, jos lantioni olisi ollut tilava alatiesynnytykseen ja olisin alateitse hänet synnyttänyt voi olla ettei hän olisi siitä huolimatta mahtunut tulemaa, sillä hänellä oli iso pää syntyessään ( perätilalapsilla on leveämpi pää, toisilla suipompi) eikä tätä pysty näkemään ultralla niin tarkasti. Eli tilaa alapäässä täytyy olla.
    Jos olisin hänet synnyttänyt alateitse eikä se olisi onnistunutkaan, olisi minulle saattanut jäädä huono maku synnytyksestä. Kenties synnytyspelkoa jopa. Monelle tutulleni on käynyt niin, että ensin he ovat yrittäneet synnyttää alateitse ja kun se ei ole onnistunut on ollut pakko tehdä sektio.
    Itse koin sektion hyvänä ja turvallisena tapana synnyttää. Palauduin sektiosta hyvin, olin jo seuraavana päivänä pystyssä. Särkylääkkeitä söin viikon verran enkä tuntenut kipua sen aikana enkä sen jälkeen. Muut vaikutukset sektiosta tiedän vasta ajan kuluessa, mutta sen voin sanoa ettei sitä ainakaan kannata pelätä. Tsemppiä Laura synnytykseesi. Olisi kiva kuulla miten teidän kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Meidän tytär syntyi 29.10.2013 suunnitellulla sektiolla.=) Hänkin istuskeli loppuun asti.
      Pähkäilin ja pähkäilin asiaa ja päädyin sellaiseen ratkaisuun että jos synnytys olisi käynnistynyt ennen tuota sovittua päivää olisi vauva saanut tulla alateitse. Halusin itse sektion rv40 koska pelkäsin että vauva kasvaa liian isoksi ja sen myötä myös riskit kasvavat. Lääkärit olisivat odottaneet jopa rv42 asti. =O
      Koin että kaikesta huolimatta (ensisynnyttäjänä varsinkin) sektio oli turvallisempi vaihtoehto minun kohdallani, kaikki meni hyvin, tyttö sai hyvät pisteet ja minäkin toivuin suhteellisen nopeasti.=)
      En ollut etukäteen esim. ajatellutkaan että perätilavauvoilla on päänmalli erilainen.

      Kuulin jostain että jos esikoinen on perätilassa saattaa se periytyä lapselle ja hänenkin esikoisensa saattaa olla perätilassa.! tiedä sitten onko urbaani legenda vai mikä, aika näyttää ;)
      Lilli 2kk lähettää terveisiä!
      t. Laura

      Poista
    2. Heippa ! Ja oikein paljon onnea koko perheelle !! Hienoa, että kaikki meni hyvin :) Minulla oli niin vahva luotto sairaalan henkilökuntaan etten osannut pelätä, mutta toki jännitin tilannetta kun en ollut ennen kokenut minkäänlaista leikkausta. Minä olen kuullut vähän samanmoista, mutta siten että kohdun muoto saattaa joissain tapauksissa määrätä missä asennossa lapsi on, tiedä sitten miten asia oikeasti on. Minulla on kaveri joka synnytti ensimmäisen lapsensa sektiolla ja loput neljä lasta normaalisti alateitse, en tosin muista oliko hänen lapsensa perätilassa vai ei.. Ihanaa vauva-aikaa teille ja Verneri 7,5 kk lähettää teille myös terveisiä :D

      Poista
  4. Heips.. Ajattelin kertoa oman kokemukseni perätilasynnytyksestä vuonna 2008. Tyttö syntyi alakautta 2 tunnissa, eli 12 tuntia nopeammin kuin isosiskonsa raivotarjonnassa 4 vuotta aiemmin. Synnytys alkoi spontaanisti supistuksilla ja sairaalaan menin ambulanssilla, kun en pystynyt edes istumaan kärsittyäni tunnin supistuksista. Ihan kuin olisi istunut lapsen pään päälle.. Sairaalaan saapuessani olin 8 cm auki ja melkein heti tyttö syntyikin. Syntyessään hän oli 3320g 49cm. Synnytyksessä en ehtinyt saada, enkä halunnutkaan puudutuksia. Toisella ponnistuksella neiti oli lapaluita myöten ulkona ja sairaalan henkilökunta auttoi vain pään ulos. Se oli se "rankin" osuus koko synnytyksessä. Sormet vauvan suuhun ja kitalakeen ja leuka vedettiin kohti lapsen rintaa. Lapseen ei saanut koskea ennen tätä ja synnytys taphtui poikkipöydällä.. tai sänkyhän se oli. Lapsi siis roikkui ilmassa alaspäin. Ylimääräisiä sisätutkimuksiakaan ei saanut tehdä, jottei synnytys nopeutuisi ja lapsi säikähtäisi, sillä vaarana on, että lapsi nostaa kädet ylös ja sit ollaan lievästi sanottuna pulassa. Episiotomia tehtiin automaattisesti, koska oli kyse perätilasynnytyksestä.

    Tyttö todettiin olevan väärin päin, kun menin extra-ultraan rv 33 sf-mitan pienenemisen vuoksi. Tytön pään muodosta ultraaja näki, että tyttö on ollut näin päin koko odotuksen ajan. Pää olikin syntyessä kuin alien-leffan alienilla. Komean pitkä ja taaksepäin kasvanut takaraivo. Joka tosin esti lapsen pitämästä päätä normaalissa asennossa hoitoalustalla, eli katse kohti kattoa. Kääntöyritystä suunniteltiin rv 36+5, mutta lapsiveden niukkuuden vuoksi sitä ei voitu edes yrittää. Lantion magneettikuvassa selvisi, että mulla on erinomaisen tilava lantio ja täten tuli ns. lupa synnyttää alakautta, jos omat henkiset ajatukset sen sallivat. Itseasiassa enemmän mä pelkäsin joutuvani leikeltäväksi. Tyttö istuskeli kohdussa sulttaanin risti-istunnasa ja näin hän syntyikin. Eli periaatteessa jalat ensin, mutta tiukasti pyllyä vasten koukistettuina.

    Nyt odotan heinäkuussa tulevaksi kolmannen lapseni. Tällä kertaa poika ja perätilassa hänkin (rv22). Äidilläni on 5 lasta, eikä yksikään meistä ollut perätilassa, joten tuohon perinnöllisyyskysymyskeen en osaa vastata.

    -Siness

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos kun viitsit kirjoittaa omasta kokemuksestasi :) Hienoa, että sinä synnytit alakautta ja niin että kaikki menni hyvin. Aika mielenkiintoista olisi tietää miksi jotkut vauvat haluavat olla perätilassa. Seuraako neuvolan henkilökunta tarkemmin pt-vauvoja kun tuossa vaiheessa jo tiedetään miten päin hän on?

      Poista
  5. Hei!
    Saattaa olla että olisin malttanut odotella Rv42 asti jos minulla olisi ollut aiempaa synnytyskokemusta, mutta ensimmäisen lapsen kohdalla on kaikki uutta. =)

    Minäkään en ollut kokenut aiemmin minkäänlaista leikkausta, mutta onneksi kaikki meni nopeasti, olimme aamun ensimmäiset. Hiukan häijyltä tuntui kyllä sillä hetkellä kun tunsi että ottavat vauvan vatsasta vaikkei kipua tuntenutkaan.
    Toipuminen olisi ollut ehkä vielä nopeampaa alatiesynnytyksestä.. leikkauksen jäljiltä voi vain uskoa ja toivoa että arvet paranevat sisältä hyvin, mutta ainakin nyt 5kk sektion jälkeen olotila on oikein hyvä.

    Yllättävän yleisiä nämä "peppuvauvat" ovat näköjään kuitenkin!=D

    Onnea Siness odottelulle ja hyvää kevättä kaikille!

    t. Laura

    VastaaPoista